Inhosin lapsena ja nuorena käsitöitä.

Pääasiallisin syy taisi olla se, että äitini oli taitava ompelija ja laajemminkin ottaen käsityöläinen, jonka tasolle en ole koskaan yltänyt. Äitini halusi siirtää taitonsa minulle. En ollut kovinkaan kätevä, jonka vuoksi turhauduin ja lopulta hylkäsin ajatuksenkin käsitöiden tekemisestä. Inhosin peruskoulun käsityötunteja, joilla en saanut juuri mitään aikaiseksi. Opettajatkaan eivät suuremmin tukeneet oppimista.

Jokin aika sitten aloitin taas neulomisen. En osaa enää virkata. Ehkä joskus on senkin aika - sitten kun kätenikin ovat taas parantuneet. Kummallisinta on, että eilen ajattelin ensimmäistä kertaa koneompelua. Miksiköhän? Olisi kiva kokeilla joskus jotain, vaikka suoran sauman ompelemista.